Jokos sitä oli
vaarinkin aika
ulko-ovemme
kolahdukseen
syvästä autuaan
unesta herätä
Sumuisin silmin
utuiselle pihalle
tuijotan noiden
verhojen raosta
Korkea painetta
Vaiko matalaa
vaarin mielen
maahan painavaa

On se tämä
vanhan miehen
elämä
Kovaa ja katalaa
Rientoihinsa
anivarhain lähti
emäntäni
Kahvitkin on
keittämättä
Pöydälle jättänyt
vain muutaman
juustoviipaleen
mulle tarjolle
Viime viikkoisia
nahkea kuorisia
sämpylätkin

Manasin sitä äkeänä
mielessäni
Paiskoa nyt ovea
tuolla lailla
Herätellä nyt
kuivaa vanhaa
miestä kesken
kosteaa aamu-unta
Oli niin lähellä
etten päässyt
tuntemattoman
kanssa asiasta
Herätti minut kesken
niin suuresta lupauksia
antaneen unen