Runous ei elätä
Runous ei
runoilijan
taloudellisia
huolia selitä
Runoilijalle jo
pelkästä
nousuhumalasta
jolle kulle
kiitollisuuden
velkaa
Ylläpitoani joskus
kun jaksan
vaikuttaa
miellyttävältä
Tasaista humalaa
joku julkisuudenkipeä
muusa ylläpitää

Aamusella kun en
välttämättä muista
tiedä mistä herään
Avaan silmät
Piru vie miten sattuu
Sielu huutaa
vettä vettä vettä
Yöpöydältä hamuan
vesilasin
Siitä se ensimmäinen
kunnon kulaus

Herran jestas miten
Voi olla vesi noin
kovaa...
kurkkuun takertuvaa
Ikeniin sattuu
Asetteuivat siinä
proteesini paikoillaan
vain kieltäni
pyörittelemällä

Mutt mitäs ovat nämä
pienet terävät ja
piikikkäät
Piru vieköön....
Olikos tuokin
ylenkatsova
purevakielinen
Puoliproteesinsa
ties minkä
merkiksi
Kanssani samaan
vesilasiin