Sen kerran kun
elin toivossa
Ettei kukaan
yhteinen tuttu
vastaan sattuis
Sen kerran kun
En rinta pystyssä
vaan puolisalaa
Olin varma siitä
että pimeän...
suojassa ja
vesisateessa se
säilyis tarkoin
varjelemani
salaisuus

Hyvinhän me...
kärähtämättä
selvisimme siitä
Enhän minä sitä
arvannut
Ettei hänelle
pelkästään
minun huomioni
Sitten ne alkoivat
korvani soimaan
Edeltäni kiertämään
väärä huhu

Mitä kaikkea ne
kertoivatkaan
meidän tehneen
Mistä kaikesta
arvuutelivat toisiaan
Mitäs ne enään
mistään sen ikäiset
akat tiesivät
Mehän sitä elimme
ihan uutta aikaa
Uuden laista se oli
Meidän aikamme
teerenpeli