Oikein sitä
kuvaaansa
kotitalonsa
hississä
säikähti vaari
Kukas tuo on
Tutun näköinen
parraton ja
suittu
Hyvän tuoksuinen
Olenhan tuon
nähnyt joskus
ennenkin
Hymyilikin
Miten se nyt noin

Tästä tulee taas
suuri kiusa
Lukevat ihmiset
kuin avointa kirjaa
Alati vaihtuvia
velmuja ilmeitäni
Pitkään ei ole
millään tunteella
ollut mitään väriä
Harmaa parta peitti
vaihtuvat tunnot
Partani takaa
voin ajatella
ihmetelkööt

Nyt on taas vuodesta
se aika
Entistä aiemmin
mailleen
painuu päivä
Onhan sekin kohta
aamuaurinko
patalaiska
On vaarille taas
syksy ja talvi
taian omaista
uneksunnan aikaa
Antaiskos tuon
parran taas kasvaa
Vai pitäiskos sitä
joka herran aamu
Tuo naava naamaltaan
kaapia pois