Lakkasin sen
Lopetin tuon
Luovuin siitäkin
Ja jumalauta
Siihen minä en
enään kyennyt
Hämmentyi
mieleni
Lyheni puheeni
Terävöityi
kieleni

En minä tarvinnut
isoa ääntä
En karkeita
kirosanoja karheita
Ainut vikani
etten uskonut
kehenkään
en mihinkään
Kaikesta
itse selvisin
Puhumalla
monimielisesti

Sillä tavoin olen
Viholliset
oppinut erottamaan
ylimmiksi
ystävikseni
tekeytyneistä
Lakkasin sen
Lopetin tuon
Luovuin siitäkin
Sillätavoin ne turhat
ympäriltäni
tyyten hävis
Ryhdyin tässä
kokopäiväiseksi
köyhäksi runoilijaksi