Paljolti kun
kirjoitin
Sen minä
Eihän minulla
sitä pitänyt
ollakaan
Omantunnon
kolkutukseen
Mihin minä sanoja
Kauniita sanoja
tyhjän ympärille

Sitten kun
tiukkaan
Pieni muotoisen
Mielestäni
siihen sen sain
Tyhjille oksille
kantavan
ytimekkään rungon
Tuostakin vielä
pois tuon
Eihän vaari
tyhjällä ytimekästä
ympäröi

Sitten kun
Kirjoittanut olin
pitkään ja
paljon
Sitten kun joku
kaunis nainen
oli ääneen
kehunut
Taputteli
karvaisella
karvaisia käsiään
No kevät helteellä
otin pois
talvihanskat
käsistään

Vaarilla toki
Hyvinhän mulle
puoli villaiselle
Etkös jo vois
runoihini
vakavasti
Kunhan olis edes
jossain joku
Yksi joka ei
Runovaariin
säälin sekaisesti