Tällä kokemuksella
en enään
kirjoittaessani
purista kynää
Kovana mulla
säilyy kynäni
toinenkin pää
Proteeseillani
en siitä pehmeätä
mössöä saa aikaan
En edes sylkeeni
liuonneesta
selluloosaa

Näistä kun en
nykyään
ranskalaisista
lyijykynistäni
tiedä
Millaista puuta
lyhyt vaiko
pitkä kuituista
On puinen aines
Jota tiukasti
puristellen
Peukalon ja kahden
ensimmäisen
sormeni välissä
Pinsetti otteella

Tällaisella kokemuksella
Uurastan syytämällä
ajatuksia paperille
Saanut olen jo
sellaisen vapaan
sanojan aseman
Riittää kun paljon
käytän tilaa
Jätän sanomatta
sanoja

Ajatuksiani
ruutupaperille
Henkiin ne jäävät
huonommatkin
herjat
Syvällisiä ajatuksia
Niihin en aikaani
Kukas niitä
Eihän niitä kukaan
oikein ymmärrä
Äänekkäimmät
tulkitsevat
Oman mielensä mukaan