Kerrankos sitä
miehen....
Vanhan miehen
entinen elämä
on tuulen viemää
Kerrankos sitä
vanha mies
ajatuksiaan paperille
Ymmärtämättömistä
naisista kylvää

Kerrankos sitä
että kylmät
kohmeiset
sinistyvät sormet
kynää puristavat
Kerrankos sitä
kun mielipidettä
naapurin rouvalta
Ja tilapäistä
pikku vippiä
kaljarahaks
Se oli vain yksi
silmissäni säkenöivä
välähdys
Sormeni ne olivat
sarana puolella
kipeästi jumissa

Ensin menin aivan
äänettömäksi
Vedin henkeä
Parahdin tuskasta
Kaikki muut
raoittuivat
kerroksemme ovista
Mutt eihän tuo
helvetin saita akka
Miksi juuri tuo...
jolta olin jo saanut
Odotan kuitenkin
ja joka tapauksessa
Runotaiteilijalle
vähäistä ymmärrystä