Puhdas oppi
vitivalkea sieluni
pimeinkin soppi
Putipuhdas mieli
kun hyvän olon
saamiseksi rippi
Jos olis tiennyt
rippipappi
Olis se sen jättänyt
sanomatta
Syntisi ovat
anteeksi annetut
Mene ja elä ihmisiksi

Oli niin kevyt olo
Huikoi vähän
Suolaista saisinko
jostain tähän
Kävelin hetken
Avasin oven
Katseli tarjoilija minua
Suu auki
vanha tuttu
kummeksuen
Minä kun sanoin
Yksi kuohuva ja
muna-anjovis
voileipä

Eihän se malttanut
olla vaiti
Oletkos sinäkin jo
jotain ravintola
kulttuurista oppinut
Ennen muinoin
aina sait riidan aikaan
Oluses joit mutt
leipäs jätit pöytään
kajoamattomana
Kantoi eteeni sentään
kylmän ja kuohuvan
Mutt se leipä....
Se taisi olla sellainen
Kauan kauan sitten
pöytään jättämäni