Minun kun piti
Ulos meno
mieleeni tuli
Aikani kun
aikailin
Valmis olin
Hyvä ryhtinen
vanha mies
sotisovassa

Kuin sokerilla
olis kuorrutettu
Makea oli
peilistäni
vanhan miehen
kuva omasta
mielestäni
ryhdikkäästä
Ulos lähden
Oli päätös kova

Mitä kaikkea
sitä voikaan
hitaassa hississä
Kuuden kerroksen
viitosesta nollaan
välissä
Jakautunut oli
vaarin mieli
Karhea pinta
jauhautunut kuin
tomusokeriksi

Avattuani ulko-oven
Kaikki kosteus
kuivaan pintaani
suoraan ilmasta
Tomusokeri kuin imas
Mutt siloista ei
uurteisesta
pinnastani tullut
Paakkuuntui
kasaantui kaikki
valkoinen ja makea
Harmaaksi mössöksi
epämääräiseksi
Makeaahan se olis
Mutt kun kukaan
ei uskalla kielellä
poskestani lipaista