Syyskuun
viimeisen
päivän
ensimmäistä
tuntia
Sen olen tässä
kuin .....
huomaamattani
juuri ohittanut

On se tämäkin
kirjoittajalle
jonkinmoinen
oire enne
ajankulun merkki
Irtoaa oksasta
vaahteranlehti
Harmaaksi
värikäs muuttuu
Jalkani alle
rusentuu
Syksyn värikkäin
merkki

Huomenna jo
lokakuinen
harmaus
kirjoittajan
mieleen tekee
apatialle majaa
Kaamos iskee
virkeimpääkin
mieheen
Sehän taas ei
sovi minulle

Kulmakaapista
haen pullollisen
Ottaa yritin
vaimolta salaa
Sitten joskus
kun reissusta
kotiin palaa
Ihmettelee ääneen
mistäs sinä nyt
olet noin kovin
innostunut
Miten sinä nyt olet
noin tolkuttoman
tokkurainen

Missä ihmeessä
sinulla on se
pullopiilo....
Mitä minä en
lähtiessäni löytänyt
Vaikka minä
perin tarkoin
kaikki mahdolliset
piilos kolusin