Nyt ei vaarilla ole
muutamaan
hetkeen mitään
pakollista
Nyt se on poissa
luvattujen tai
virallisesti
alle kirjoitettujen
pakkotahti
Ihan vaan syvä
huokaus
Voin sanoa emolle
Ne lähti

Halusivat kuka
mitäkin
Nyt tämä ihan
viimeinen
joulurunoa
kysellyt
Rantatielehteen
Ja minä kun en
edes kuullut ollut
mokomasta
Huokaisin syvään
Ettenkös muka
tunne
Henkäisin syvään
Ja täti lähti

Nyt sitä sitten on
vuoden pahin
aika ovelleni tulossa
Syys Loka ja
Marraskuulle
Ei mulla aika eikä
aiheet riitä
Enkä minä aina
viitsi niistä
sattuman oikusta
paikalle joutuneista
itämaan tietäjistä

Kesällä se aina
joskus tulee mieleen
Ruusunpunainen
possun pallero
Jolle kaikki eteen
kannetaan rehukaurat
ruoanjätteet
Tyydytetään pikku
ihmisten holhoamis
vietti
Eikös se olekin
Oskarin kinkku
muhevaa..
Kun liiat suolat oli
ensin saatu pois
lihápalasta tuhdista


Miten nuo lapsen
lapset....
Siirtelevät leikattuja
siivujaan
Lautasillaan
laidalta laidalle
Kun me aikuiset
jo kolmatta annosta
hyvällä
ruokahalulla popsimme