Ennen sitä
uneen
vaipumista
Sitten vasta
kun olen

toipunut
unettomuuden
luovista
ongelmista
Mutt pehmeimmin
voi puhua
kovista
asioista
puoli nukuksissa

Nythän minulla
ei enään....
Ei lainkaan ole

ole unihuolia
Kirjoitan

kovasta ja
pehmeistä
Niin pitkään
kun nuo kaksi
sinistä silmääni
Pysyvät auki

hämmästyksestä
pyöreinä

Kirjoitan
puoli nukuksissa
Kirjoitan vielä
pehmeitä
Kyllähän sitä
vanhan miehen
mieli
Kehon kieli
Puhun kuin
nuorekas mies
voimistani
Ja mitä vielä
Menneestä
salassa tapaamiani
Haikeana muistelen