Kirjoittaessani
en enään
tarvitse sitä
mielikuvitusta
Sen käyttöön
en tunne
pienintäkään
tarvetta
Riittää kun
arkeologisia
kaivauksia
mieleni arkistoissa

Osa on jo
Enin osa syvälle
painuneita
unohtuneita
Esille tullessaan
tekosina vanhentuneita
Siitä sen että
myönnän vain
sen henkisen
väkivallan
Vaan en maanpetosta
enkä murhatöitä

Kirjoittamistani
helpottaa toki
Ett harvemmin
tekemisistäni
virallisia pumaskoita
Asioissani osalliset
Niistähän useimmat on
Lepäävät uurnalehdoissa
ja hautausmailla

Nyt on mun aika
Vain vähän mun
tarvitsee menneitä
asioitani ...
hyväkseni parannella
Miten helppoa
on asettua
kaiken kokeneen
vanhan ja viisaan
arvostettuun osaan
Miten monasti
pääsen sillätavoin
sanomaan
Enkös minä sinua
tuosta varoitellut
Mustelmia tuottaa
vaaleanpunainen
elämä ginisilmäisille