Haksahtikos tuo
luonto äiti...
Puki kevyesti
talvisen lapsensa
Sää kun näytti
niin keväiseltä
Keli sellainen
utuinen sumuinen
tihkusateinen
Kaikki otti esiin
syksyn ja talven
roskat
Jätti liukkauden
ja loskat

Haksahtikos
kiirehtikös
luontoäiti suotta
Vihertää nurmikko
Turpoa pihakoivu
hiirenkorville
Ylikukkineet on
talkkarin eukon
krookukset
Nyt kun pitäis olla
hankikeleistä
ne parhaimmat


Minä mustalla
pestyllä ja
harjatulla asfaltlla
Jälkiä jättämättä
vanha mies
hurvittelemaan
Ohi Salemin
Poikkeamatta
Maamiesseuran
talolla
Rauhallisesti kirkon
ohi astellen
Torin poikki oikaisten
Sinne minulle ovi
jo kaukaa aukaistiin

Olutseura on meillä
vanhoilla miehillä
Missäs muualla me
kuin kuivanmaan
laivabaarissa
Tiettyinä päivinä
pari kertaa kuussa
Niinä päivinä aukeaa
baarin ovet vain meille
pitkään asuneille
Kukaan meistä
ei kantamatta olis
ensi kerran auttamatta
päässyt kotiin asti