Kuulitkos
kun ajattelin
ääneen sinua
Soikos se
korvissasi
mielestäni
purkautunut
motkotus
Etkös sitä
ymmärtänyt
Mikä vika
Mikä soi korvissasi

Ethän sinä sitä
Eivät hetkauta
sinua
minun ajatukseni
Kysäisisit
edes joskus
Mitä mielikseni
Ettei minun
naapurin muijan
kanssa tarvitsis
Niitä ajatuksia
tuntoja vaihdella

No sehän on se
luottohenkilö
minulle
Sen tiedän ettei
hän koskaan
sanojani sinulle
Kun ohitan tuolla
koirantaluttajia
metsäpolulla
Miten monta saan
säälivää katsetta
Toivon vaan ettei
kukaan naapuritalon
hienosto rouvista
Sanomisistani
ei avautuis sinulle