Käryn käydessä
siesoin siinä
epäiltynä
asian päällä
ja vieressä
Peittelin käsilläni
sen mitä voin
Hän taas siihen
virkattuun
päiväpeitteeseensä
kääriytymällä
paljasti enemmän
kuin piilotti
Pakenin paikalta
olin kait raukka
Jätin hänet
miehelleen
selittelemään

Käryn käytyä
hän vastaani tuli
sinelmillä
silmäinsä aluset
posket turvoksissa
Eihän hän minua
tuntenut....
Enkä minäkään
häntä tervehtinyt
Miehensä katseesta
selkäpiihini
kylmiä väreitä

Unohdimme
Hylkäsimme
mielistämme
toinen toisemme
Vuoden päästä
ihmettelen
Että mitähän olinkaan
hänessä näkevinäni

Ja millähän avuin
minä hänet
Tilaisuusko teki
meistä varkaita
Ainakin kerran
kapakassa kuulin
sen jälkeen
Kukahan kumma
se oikein oli
Juoksi kuin hirvi
Oli se kokoisekseen
helvetin nopea