Aamuisen vaellukseni
vaihdoin sakean
usvan vuoksi
aamupäiväkävelyksi
Silmät ymmyrkäisinä
Milläs minä
.....
nuo ohitan
Kaikki viettelykset
ovet avoimina
niin kutsuvasti

Tuolta sitä jo
suljettujen mustien
paksujen
......
ovien takaa kuului
loppusoitto
Helppoa oli
hymyilevän kävellä
harmaita ja totisia

ihmisiä vastaan

Seuraavaksi aistin
korvissani
helkkyvät harput
Miten kauniisti
lirkuttelivat kitarat
Iloitsivat ihmiset
uskostaan Salemissa
Liian helpoltako
näytti uskonsa
uskottomalle
Jatkoin matkaa ohi
avointen ovien
harras ja vakava mielinen

Pysähdyin hetkeks
Keskeytyi kulkuni
raiteiden neljä ja viis
väliselle laiturille
Pysähtyi siihen
niin monta junaa
kutsuvasti avoimin ovin
sen puolen tunnin
aikana.

Mutt yhteenkään
niistä en noussut
Mitä hiton tekemistä
minulla olisi
Riihimäellä
Tampereella Lahdessa
Kouvolassa tai
Kotkassa ollut
Kairossa toki olisin voinut
Jos sellainen vielä
Kotkassa olisi ollut

Ovikelloas soitan
Älä missään nimessä
oveas minulle avaa
Minä en kuitekaan
uskaltais astua
Edes avoimesta
ovestas sisään
Narahtaa huurteinen
portaas....
Katson taakseni kuka
Vain kolkohko nauru
Se on kohta marraskuu
totean näkymättömälle