Tietyistä asioistani
en enään puhu
Tietyillä asioilla
en varsin kehu
Olen ne jo
itsesäälin ja
omankehun tarpeet
Ruotinut ellen

vallan tappanut
mielestäni pois

Tietyillä asioilla
en enään
Soimaan vähän
tehdyistä itseäni
Vaitonaisista
vastauksista
Kaihtavista katseista
Kun hymy huulin kysyn
Miten voit.....

Miten ovatkaan
sinun asias
Jokos se nyt sinua
miehes ymmärtää
sinua......
minua paremmin
Osaakos se jo
Haluaako vanhuutensa
sinun kanssas

 

Minähän kait jo
olen saanut
häneltä
anteeksi annon
Tarjos mulle
kapakassa
olusetkin eilisellä
Menneitä kun
muistelimme

Tietyistä tekosistani
en kehuen puhu
Mutt se että
hänen katseensa
vieläkin
painui alas....
Tutkiskelemaan
puistokäytävän
haravoitua
siistiä pintaa

Eilen kun penkillä
istuskelin
Pyysin viereen
Ruostunut on kait
Ennen niin hieno
ottava vieheeni
Pysähtymättä
kävelit ......
Nokka pystyssä
ohitseni