Hiljaisuutta kaipailin
silloin joskus
Niin hyvältä olis
mielesssäni
tuntunut .......
jollen pisteenä
keskellä sitä turhan
hälinän kehää

Oppiihan sitä...
tottuu mies siihenkin
vanhetessaan
Esimiesasemaan
ammoin noustuani
Kyllä niitä riitti
korvaani kuiskijoita
tietojen kuskaajia

Hiljaisuutta toki
joskus kaipailin
Ihmettelin että
pitivätkös minua
kuurona sokeana
vajaa aistisena
kyvyttömänä
toistaitoisena
tähän tehtävääni

Nyt kun vihdoin
toiveeni on ovat
haaveet vanhat
toteutuneet
Näen kuulen
seuraan ajankulua
asioiden edistymistä
ympärilläni
Miks ei kukaan halua
kanssani
ajanilmiöistä rupatella

Vallitsee ympärilläni
hiljaisuus
Kuollut on raikkaan
keskustelun
ilmapiiri
Kukaan ei enään kysy
mielipidettäni
Kukapas neuvojani
kaipais
Nyt minä taidan
olla sukuni ikoni
Hämärässä täällä
tupani nurkassa
Joskus anelevat jotakin
Muuten vaikenevat
kunnioituksesta