Nousin.....
päiväuniltani
Sanoin itselleni
Kiitos....
hyvin eletystä
Kapusin pystyyn
siinä uskossa
Että olen viisas
heikkouksineni
inhimillinen

Pohdin hetken
Mitä minä tällä
kaikella lopulla
Ettäkös hyvin
voisin......
Pitäisikös minun
elää kuin
viimeistä päivää

Keskittyä vain
kaikkeen
olennaiseen

Sanoisinkos
kaikille ystävilleni
Jos heitä vielä on
Kiitos ja anteeksi
kaikesta yhdessä
ja
erikseen koetusta
Lisäksi lausuisin
joitakin vähemmän
merkittäviä sanoja
Itseni kanssa
istuskelisin
kerrostalon nurkalla
Vaiti olkaa lokit ja
kevättuuliset tiirat
Vaari tässä tekee tiliä
tarvitsen hiljaisuutta

Omassa mielessäni
voisin vähän itseäni
kehua tässä
Tyytyväisenä
tyyntyneenä

tasoittelen
mieleni kuohahdusta
Nousen hissillä
viidenteen
Tartun tuohon

tiskiharjaan

Altistan sydämeni
järisyttävälle
yllätykselle
Huulipunaa pesemäni
kahvikupin reunassa
Koen ahaa elämyksen
Saattaahan sitä
Tästäkös se vois
Syntyy toisenlainen
ajatus tästä......
Eilisiä tiskatessa