Yhtä ja samaa
Tylsyyttä
ikävää ja alakuloa
Puhumattakaan

tuosta....
Kirkonmiehen
hokemasta
Sielun ja mielen
pysyvästä
pyhä aamuisesta
syvästä rauhasta

Kyllähän se ensin
kuin mieltäni
säpsäytti
Heräsin siihen
pääni levollisesti
untava tyynyllä
Taustalta se
pakanoita herätteli
Perkeleillä manas

nukkuvia pappita
Vetäisin henkeä
ojensin kättä
Onnekseni löytyi
radiostani se nappi

Yhtä ja samaa
ankeutta ja apatiaa
Ulkona sataa tuulee

pilveilee
Kadotuksella.......
vanhaako miestäkin
uhkailla saa
Miten se noin voi
haasteitta uhkailla
ja suutaan piestä

Selkäni miten se on
hiestäni märkä
Kostea on poskeni

untuva tyynylläkin
Jos tuo tuossa
uskossaan joutuu
tai taivaaseensa

pääsee
Minä sitä pysyn
kaukana siitä
kovasti kehumastaan
kaidasta tiestä