Yhtä ja samaa
Tylsyyttä
ikävää ja alakuloa
Puhumattakaan
tuosta....
Kirkonmiehen
hokemasta
Sielun ja mielen
pysyvästä
pyhä aamuisesta
syvästä rauhasta
Kyllähän se ensin
kuin mieltäni
säpsäytti
Heräsin siihen
pääni levollisesti
untava tyynyllä
Taustalta se
pakanoita herätteli
Perkeleillä manas
nukkuvia pappita
Vetäisin henkeä
ojensin kättä
Onnekseni löytyi
radiostani se nappi
Yhtä ja samaa
ankeutta ja apatiaa
Ulkona sataa tuulee
pilveilee
Kadotuksella.......
vanhaako miestäkin
uhkailla saa
Miten se noin voi
haasteitta uhkailla
ja suutaan piestä
Selkäni miten se on
hiestäni märkä
Kostea on poskeni
untuva tyynylläkin
Jos tuo tuossa
uskossaan joutuu
tai taivaaseensa
pääsee
Minä sitä pysyn
kaukana siitä
kovasti kehumastaan
kaidasta tiestä
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.