Horjahti tänään
Uskon päivänä
vanhan miehen
usko
Tunnin menetin
elämättä
mitenkään

vastoin uskoani
pakanallisesti
Ajantasaista
se on elämäni
tähän asti
Tolkullista elämäni
ja ajan virta

Heräilin mä tässä
Tähänkin aamuun
koetin suhtautua
valoisasti
Kelloa katsoin
Vilkaisin toista
Ensimmäinen näytti
kymmentä
toinen yhtätoista
Olishan tuo
eukkoni voinut
miehensä mieltä
säästää
Siirtämällä molemmat
kesä aikaan

Huomisella kun
Jos virkeänä saan
virkku herätä
Ei se enään niin
pahalta tunnu
Elinajastaan
tunnin menetys
Huomis aamunlenkki
On se taas
tunnin mittainen
Tämän aamuista
tuntia lyhyempi

Häiritsee tuo minua
moinen haihattelu
Sekoittaa elämisen
rytmin
Jokaiseen tämän
aamun tapaamiseen
häpeän puna
karvaisilla poskilla
Sitä yhtä kesään päin
siirtynyttä tuntia
Koko päiväni sen
verran myöhässä
Eivät kirkossakaan
malttaneet odottaa
liian myöhään
herännyttä
Oven avatessani
veisasivat nekin
mokomat
loppu virttä