Illalla kun vedin
verhot
ikkunani eteen
Havaintoja tein
Autio oli maa
melkein musta
Hyiseltä näytti
isänmmaan pinta
Minä siitä....
uneksimaan
kunnon talvesta
Jatkamaan sitä
valkeuden odotusta

Aamusella kun
kahvin jälkeisille
Hieraisin silmiäni
Oli mennä
multa usko
Kaikkea kattoi
Valkea lumi
kaiken peitti
Mittasin sen
vaaksan vahvuudelta

Aamu kymmeneltä
vähän käytetyltä
neiseelliseltä
näytti
asuintaloni piha
Vain varovaisia

sipaisuja oli
pintaan jätetty
Merkkejä
epävarmojen
kuluista ja haluista
Minäkin lunta
sivuun siirsin
Tuntemattoman

taiteilijan lumeen
tekemästä
enkelin kuvasta
Säilyäkseni
kuivin jaloin

Tällä osin pihaa
Tällä polulla olin
ensimmäinen

tupakalle kulkija
Edessäni
polkematon
lumikerros
Taakseni jäi
isoine kenkineni
polkemani murros

Ainahan minä
uusia polkuja
olen pelottomasti
Mutt arkaa on
laiskoja
talon väki
Vain vaaksa lunta
miten se useimpia
estääkään
Himojaan tyydyttämästä