Onhan sitä ihmisen
läheisyyttä

saatava
Onhan ihmisellä
tarve vaativa
Onhan minun
Oli mulla tunne
raastava
Mustasukkainenkin
olin vähän
Oman arvon tunto
miks se laski
kutistui minimiin
Miks se ei mulle
Kun kaikki toiset
sillä kehuivat
sulkana hatuissaan

Onhan sitä
vaativalla tarve
halu raastava
Kaikki toiset
kehuivat siltä
Minä en koskaan
Minulle ei aikaansa
ystävyyttään
Ei edes puhumista
häviksissä
kylmäkin hymynsä
Minulle vaan
ei koskaan tullut
pieneen mieleen

Mehän että olimme
vastakkaisia
yhteensopimattomia
kappaleita
Hän oli poikien
puheissa ehdoton
Ensimmäinen

kiinnitys
kiertopalkinto

Minusta taas
Kun tytöt keskenään
kehuskelivat
minulla ääneen
punastellen
häveliäästi
Kuinka minä milloin
kenenkäkin kanssa
sillälailla

Mutt kun me sitten
vuosia myöhemmin
Ensin ihastuimme
Rakkaudesta
humalluimme
Aamusella kun
näkemäni

perusteella
Uskoin olleeni
neitsyen kanssa
Miten hän saattoikaan
olla niin viaton....
itseni kaltainen