Kavereiden
huvetessa
Juoduttua
luonnon
kiertokulkuun
Soitti kenelle
vaan......
Aina sieltä
myrtyneellä
äänellä vastas
sureva leski

Voi voi
Miten mulla
joka ainoa kerta

Mieliala haki
pohjakosketusta
Minustahan
ei edes uudessa
tummassa
puvussani
uurnainsa laskuun

Muistosanoja
ei vuosiin
ole pyydetty
muistamattomalta
Ainut mitä
siitäkin äijästä
mieleeni tuli
Siitä en koskaan
eroon päässyt
millään konstilla

Virkauransa
mitään
tekemättä eli
Laiskuuden vuoksi
et voi ketään
pihalle heittää
Tunnollisesti
päivittäin ja
selvin päin
Toimeensa tulevaa
Ylihuomiselle
sentään pyysivät
muistosanoja
Taas yhdelle
säntilleselle
Mitään tekemättömälle