Toivon paremmasta

huomisesta

Palan sinistä

taivasta näeä

runoilijan kammioni

ikkunasta

Pienintäkään en

vihiä saa sllmiini

Kuluneitten päivien

tuulten vimmasta

 

Vain sitä minä

odottelen tässä

Luonnon mullistusten

sijaan pientä

Pienen pientä

muutaman asteen

pakkasta

Kohtuullista määrää

kaiken kattavaa

unhon lunta

Kepeästi leijuvaa

Kaiken toisn mennen

alleen peittävää

 

Kuinka hienoa

olisikaan tuntu

Uuden alku että

puhtaalta pöydältä

Miten hienoa

olisikaaan

Etten loppu vuottani

vanhojen korjaamiseen

Vaan uusien tarinoiden

kirjaaamiseen

 

Anttoi Luoja toivon

paremmasta

Näytti palan sinistä

aurinkoista taivasta

Juuri nyt en siruakaan

mieltäni jäytävästä

kateuden kivestä

kuoleman  pelosta

Tyyntynein mielin

nautin tästä

Vanhan miehen

elämän helppoudesta