Vedän verhot
ikkunani eteen
Minä kun niin
arjen harmaassa
viihdyn hyvin
Ylivaltaa en
harhakuville
Ohimenevää on
auringon
kimallus
keväisellä hangella

Vedän verhot
ikkunani eteen
Enhän minä noita
tekemättömiä
töitä edes
ajatella tohdi
Enhän minä tänään
Ajatuksissani
kirkkaat lasit
Pesen ikkunani
seuraavalla
harmaalla

Vedän verhot eteen
Kastan sulkani
mustaan veteen
Paperille taas
puolessa tunnissa
vanhan miehen
kirkkaan päivän
seesteiset mietteet
Kyllä ne sieltä
takatalvien jälkeen
esille tunkee
Mittumaarin aikaan
orastavat
keväiset ajatukset