Murtui alta
yksiöinen jää
Kestänyt ei
uutuuttaan
kiiltelevä
kuunsilta
Kylmää oli vesi
tumman
kannen alla
En ehtinyt
pidemmälle
Onneksi vain
nilkkaan asti
Rohkeuttani
näytin
luistimilla
kun keskemmälle
Lensin kiisin
kirmailin
kiitäjän lailla
Taipui keinui
voihki
risahteteli
Tällaista jos
rakastelu
En uskaltais
Painui oikes
onneksi eli
Ei antautunut
Olishan se ollut
noloa vallan
Jos palokunta
naaraamaan olis
joutunut vanhaa
kepeä jalkaista
jää kiitäjää
Enhän minä
enään vuosiin
ole jalkoihini
pitkä teräisiä
Periks ..
sentään vähän
Joinakin päivinä
kenkäni
liukkaisiin
kapea kärkisiin
Vastahangastani
huolimatta
lauantai, 24. joulukuu 2011
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.