Murtui alta
yksiöinen jää
Kestänyt ei
uutuuttaan
kiiltelevä
kuunsilta
Kylmää oli vesi
tumman
kannen alla
En ehtinyt
pidemmälle
Onneksi vain
nilkkaan asti

Rohkeuttani
näytin
luistimilla
kun keskemmälle
Lensin kiisin
kirmailin
kiitäjän lailla
Taipui keinui
voihki
risahteli
Tällaista jos
rakastelu
En uskaltais
Painui oikes
onneksi eli
Ei antautunut

Olishan se ollut
noloa vallan
Jos palokunta
naaraamaan olis
joutunut vanhaa
kepeä jalkaista
jää kiitäjää
Enhän minä
enää vuosiin
ole jalkoihini
pitkä teräisiä
Periks ..
sentään vähän
Joinakin päivinä
kenkäni
liukkaisiin
kapea kärkisiin
Vastahangastani
huolimatta