Miksi nyt kun
talven lumet
kevään lämmöstä
pois on sulaneet
Rakeista voi
vain hetken
valkea olla maa
Vanhan miehen
mielestä se on
turhauttavaa

Sormenpään
kokoisia
Kylmiä kuin
lasihelmiä
Arvottomia
Väärään aikaan
oikeaan
osuneina
armottomia

Miksi nyt kun olen
Tämän ainoan
elämäni
järjestykseen
Raivannut
kalenterin
Kietäytynyt
osallistumasta
mihinkään turhaan

Olin jo omillani
Tiesin että
toimeentulisin
kirjoittamatta
Aika kului
kukaan ei kysynyt
Ajatuksiini
olin pakahtua
Pakko sitä on
kirjoittajan
purkautua
Ettei tuhkaan
peittyis maa