Harmaa on
harmaan miehen
syksyinen
pyhä aamu
Leijuu kepeästi
tuulen myötä
sakea usva
Harmaa aamu
harhaan mies
Ilo luonteista
ei mikään vastus
saa luopumaan

Harmaassa voi
turvalliseksi
olonsa kokea
Usvan seasta
rauhallisesti
Iloluontoisen
vanha miehen trilli
satakielisen
runoteksti

Harmaata on
Raskaana
leijuvaa
kulkemisen
peittävää usva
Siihen ei
polkuja jää
kulkemisesta

Mennä voin
minne hyvänsä
Kunhan sen
etten palatessani
tyytyväisenä
Viheltele
lempimelodiaani
Sen nuo nuivat
naapurin akat
Siitä ne mokomat
Kalkattajat
tunnistaisivat minut
Joutuisin kuluistani
kaluttavaksi