Enhän minä
tahtois esille
kovin usein
Puhujaks pönttöön
Paasaajaks
teatterin lavalle
Mutt joskus on
pakko malliks
miten lausutaan
runoni
Enhän minä
kovin usein
Kunhan silloin
tällöin kuulin
Miten voi
ymmärtämätön
yli yrittämisellä
Arkisen
yksinkertaisesta
banaalin
Minun on pakko
malliksi kun
Kuinka runo
voi olla
vähäeleinen
Enhän minä sitä
sillä tavoin
tarkoittanut
latistaa juhlavaa
Sellaista
mielestäni
Sitä se on
isänmaallisuus
Siitä asiasta
pitää lausujalla
olla tyylitaju
Huulilleen
kuolee hyväkin
rakkausruno
Lausujalla jos on
karvareuhka päässä
Pussihousut ja
jalassa huopikkaat
perjantai, 14. toukokuu 2010
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.