Enhän minä
tahtois esille
kovin usein
Puhujaks pönttöön
Paasaajaks
teatterin lavalle
Mutt joskus on
pakko malliks
miten lausutaan
runoni

Enhän minä
kovin usein
Kunhan silloin
tällöin kuulin
Miten voi
ymmärtämätön
yli yrittämisellä
Arkisen
yksinkertaisesta
banaalin
Minun on pakko
malliksi kun
Kuinka runo
voi olla
vähäeleinen

Enhän minä sitä
sillä tavoin
tarkoittanut
latistaa juhlavaa
Sellaista
mielestäni           
Sitä se on
isänmaallisuus
Siitä asiasta
pitää lausujalla
olla tyylitaju           
Huulilleen
kuolee hyväkin
rakkausruno
Lausujalla jos on
karvareuhka päässä
Pussihousut  ja
jalassa huopikkaat