Kunhan unohtaisivat
Mitä minä…
olen unohtanut
Kukaan ei vois
nenän varttaan
katsoen sanoa
Etten tullut
vaikka lupasin

Kunhan…
muistaisin
Aikoinani
mitä lupasin
Eihän kukaan
jaksais…
sellaista taakkaa
Niin paljon
olen myöntynyt

Eiväthän he enää
sanani mittaisena
pidä minua
Lupaukseni
Se ei mielessäni
Säily edes
säe riviä

Sitähän ne
lupaamani
eivät unohda
Koska ja mitä
Siten ne kuin
äimänkäkinä
Kun kutsumatta
kuokkavieraana
pitoihinsa
änkesin