Vilahti
kuin salaa
esille tuli
Hankeen
se taittui
Säteestä
timanttien
kirjo miten

Havahduin
joko se nyt
ohi olis
kaikenkattava
pimeys…
Asentui luonto
valon
kannalle…

Virkistyin
heräsin niin
Piristyi
mieli…
Lauloi sekin
vanhan miehen
Liukas mieli

Vilahti
palasi takaisin
valon ilo
Piteni
vakaasti päivät
Herätti
vaati huomiota

Välähti
miten tästä taas
syntyi teksti
Auringon säteestä
Selvisinpä tämänkin talven
Jaksoin valoon
pimeyden ikeestä!