Karkeaa
soraa
Rapisevaa
hiekkaa
upottavaa
hiesua
savikon
sineä…
Ne olivat
miehessä
kerroksina

Aina hän
vähän
tahraisena
soraisesti
käyttäytyi
Aina hänen
asiat kuin
tukahtui
Lopulta
saveen siniseen
ne tallautui

Karkeaan
miehen
mieleen
Miten paljon
kun työnsä
hiesuun
hiekkaan
soraan
moreeniin
Mutt lopuksi se
siniseen saveen
Siihen se
elämä  tarrautui…