Lakkasin
viisauteeni vetoamasta
Irtainta…
sitä saisin enemmän
ahnehtimalla

Kun sanoin
etsiväni viisautta
Miksi he ryhtyivät
kovasti…
minua karttamaan

Kun ymmärsin
kirjoittavani
kirkkaasti
hämärässä
Sytytin valon
eihän se
parantanut tekstiä
Vain virheet
miks ne selvemmiks

En antanut
arvostelun
lannistaa
itseäni
Minähän kirjoitan yhä
siististi
virheettömästi
Entistä kovemmin
huudan asiani ulos

Runouden arvostus
Se on täynnä
muotoseikkoja
mustia silmiä
näkökulmia
Tullakseni kuulluksi
entistä kovemmin huudettava