En paperille
ensimmäistäkään
saa ajatusta
Toistakaan
en saanut
muotoiltua
runomittaan
No tiedänhän
minä sen
Että olen jo
ajatukseton
vanha
harvapäinen mies

Kävin läpi niitä
vanhoja oppeja
päässäni
Laskin tavuja
Olipas niitä jo
paperillani
aika monta
Niin ja sitten ne
poljennot ja
rytmit että
harmonia
Selasin vanhoista
panoista
pankkikirjastani
muistiinpanoja
Miten pitäis ja
kuinka
Että kelpaisivat edes
vaarille runoiksi

En ensimmäistä
ajatusta
En toista kolmatta
neljättä
En saanut kiinni
kateisiin
joutunutta ajatusta
Pohdintaa
vastuutta kuljetusta
Mistä aloitinkaan
Tavoittelinko vain
sitä yhtä ja ainoaa
Tällaita siitä kun
vanha mies sitä
yhtä ja ainoaa
ajatuksettomasti