Onnekseni
vedin henkeä
Viime tingassa
nielaisin
ajattelettomat
sanani
Parempi kait olis
saada tuo toverini
ajattelemaan
Mitä minulla
olikaan mielessäni

Jatkoin sitä kuin
lähetys tehtävääni
En henkilökohtaisella
vaan yleisellä
tasolla
Puhuin hälle
saarnamiehen
lailla vertauksin
Hän ei ollut
hyvä opetuslapsi
Tai sitten oli
uskossaan vahva
oikea oppinen
Minut mokoma nimesi
Jeesustelijaksi

Oikaisin selkäni
Nostin matala
otsaisen pääni
Otin kädet taskuistani
Olin kuin meillä
ei mitään kiistaa
yhdestäkään asiasta
olis koskaan
ollut olemassakaan
Meillä vanhemmilla
kun on se
ymmärrys siitä
Kukin tulkoot
autuaaksi
omassa uskossaan