En anna mielelleni
hetkenkään
mielen rauhaa
En anna mieleni
laiskistua
En etsi etsimällä
kansan suosiota
En kerjää
polvistumalla
Mielitietylleni
en vieläkään anna
Hengen rauhaa

Nyt kun en enään
Sen verran on
mulla aiheita
runo tarpeisiin
ettei.......
Nyt kun en enään
Antakaapas
elämän janoiselle
tulivettä
Silmät hehkuen
edetä voin......
kenenkään minua
häiritsemättä

En anna mielelläni
mielelleni
aikaa laiskistua
Mielitekojeni
perään kirmaan
kaupungille
Jätän parran ajamatta
Suihkun ottamatta
Vaihtamista kaihdan
kalsareitten paitojen
ja sukkien

Heittää tuo
pyytäessäni kympin
vanha tuttu
Seuraavalta pummaan
vitosen
Kolehtihaaviin
sielunpesu rahaa
Kotiin päin taas
Kirkasta on
pään täydeltä
Mielelläni en anna
mieleni rauhan
omahyväisyyttään
laiskistua