Luulin jo
Pelkäsin
asettaneeni
itseni
mahdottoman
tehtävän eteen
Julkilausumani
tuhannen
runon raja
Miten helpolta
se nyt
Loppuvuoden
ainoastaan
hoku päivässä
Sillä näytän
olevani lyhyt
Mutt sanojeni
mittainen

Alun alkaen
minä uskoin
paljon
vaikempaa
sen olevan
Enhän tässä
mitään muuta
Perseelläni
pehmeässä
ergonomisessa
tuolissani
Ala päälläänkös
nuokin minua
taitavammat
runoilevat

Sitä minä en
Miksi niin usein
minua
salonkeihinsa
runo hutsut
On heillä halu
kirjoittamisesta
kirjoittajan kanssa
kahden keskiseen
keskusteluun
Eläviä kynttilöitä
kahvia ja
pehmoisia lätinöitä

Vaarin mieleen
paremmin
sinisen salongin
asemasta
Täysikuun valossa
elokuinen
runoilta
Hopea pajujen
tummassa katveessa
Vanhan runoilijan
virka-asuna
raidallinen
flanelli pyjama
Sieltähän ne
viime syksynäkin
pers paljaana löysivät
simahtaneen vaarin