Aina sitä on
vaarin arkussa
jokunen
ajatus
Muutakin kuin
pölyiset luut
Sanomaton sana
Vaikka se ei
heti olis

mielessä
Mitä ja mistä
Kuinka ja
kenestä
Istun runoilijan
tuoliini
Kirjoitan ja
viivaan yli

Aina sitä jää
yliviivaamatta
muutama sana
Pohdin sitä
olisikos noista
Olisikos aiheeksi
ainesta
Syntyiskös runo
Epäilykseni on
Sen tässä
havaitsin
Turhaa on kainous
ujous kirjoittavalle
Miten helposti
kirjoitin lopuista
Aiheettoman runon

Aina sitä vaan
vaarin arkusta
Kun pölyt pyyhin
Ryypyn konjakkia
kulautan
kuivana kurkusta
Rähmät hieraisen
kirkastuneista
silmistä
Tyhjää katselen
muistojeni rainaa
Kyllä sitä vielä
muistojen arkusta
paljon vaarin pitää
Ennenkuin vaari
on vainaa