Suoraa tietä
kuivaa ja
pölyistä
Tietoakaan ei
minkään
moisista
Ei auringon
suojaa
Ei Esson baaria
Että kupilliselle
pinttynyttä
mustaa
kuin öljyä
Pölyt sais
hiekat pois
suusta ja sielusta

Kunhan tästä
hetken vielä
Tuonne etäältä
häämöttävän
metsän reunaan
asti....
Siellä minä sen
olevan tiedän
Ainoan oikean
kahvibaarin
elävän
Tuttujen ukkojen
olusilla

Kuivaa tietä
suoraa ja
pölyistä
Hiljaista on
Kulumatonta
aika....
Tuolla se on
Tuosta ovesta kun
Mikäs tuo
lappu on siinä
Muutin pois
Kyllästyin
olutta juomaan
yksikseni
Mitään tuottamatta
pikeentyi kahvi
päivässä pannuun
Kiitän kuluneesti
ja hyvästit sanon
terveisin
Veijo Esso