Harvemmin sitä
kävelykadun
penkille viitsii
vaari istahtaa

Viereisellä
penkillä toinen
miltei samanmoinen
Kysyin häiritsenkö
Sytytin tupakan
Hän se siitä
aloitti rupattelun
..

Harvemmin vaari
enään ketään
tapaa

Kertoi kaverikin
Että siellähän
hänelläkin niitä
vanhoja tuttuja
Hautuumaalla nekin
kalmoina lepää
Hetken kun juteltiin
Mitäs se teki
Puusepän tehtaalla
sinun isäsi

Me vaihdoimme
ensin vaan sanoja
Siirryimme ajatuksiin
Me olimme liki
samaa maata ja
yhtä puuta
Sillä tavoin vain
kulkumme erilaiset
Kun minä olin mennyt
Hän oli tullut
Kun minä taas tulin
Hän oli muuttanut pois
Mutt yhteisiä tuttuja
meillä oli kasapäin

Siinä me penkillä
istuttiin ritirinnan
Kuin palapeliä
yhdessä rakennettiin
kuusikymmenluvun
kaupunkikuvaa
Siinä minä mielessäni
savettua tietä kävelin
kuraisin jaloin
Pärähti puhelin
Luin heti kotiin
komennon
Sovimme joskus taas
tapaavamme
Toivottavasti tuotapikaa