Kukaan ei minua
harmaata
tervehtinyt
vastaantulijoista
Sitten minä sen
Vanhojahan nuokin
kaikki tutut
Likinäköisiä
kuuroja
ihmisarkoja
Eihän heillä
erottelukykyä
harmaata aistia
talven harmaasta

Vain itseensä
menemiseensä
keskittyivät
Katsoivat ties minne
päät painuksissa
Etukumaraisina
asettivat jalkansa
Kalahtelee heillä
nilkoissaan
viiston pinnan
liukastumiseste
kahleen lailla

Minä sitä tästä
pää pystyssä
reippain askelin
Kuntoilen kunnon
kuntokengissä
astelen astelen
Minne.....
Tottakai kaupungille
Siellä sitä sentään
harmaakin saa
harmaassa
kaupungissa
Runoilijakin tuntuman
hävinneitten
tavalliseen elämään

Kukaan ei minua
Hyvää päivää
rovasti ja suntio
Maltoin toki muutaman
sanan vaihtaa
kanssaan
Muutaman harmaan
Hymyilivät niin
leveästi
Jokos ne nyt
luulevat minusta
saavansa
viimeiseen
toimitukseensa
Hiljaisen asiakkaan