Tänäänkin se taas
uni tuli silmääni
päivän valjetessa
vasta....
Tänäänkin se taas
Uupumuksesta
pysähtyi
vanhan miehen ajatus
Senhän siitä
Kun ei edes
itselleen riitä
Yrittää mainettaan
paikata

pienisieluisesti

Olenhan minä jo
saanut kantaa
osaamattoman
kykenemättömän
liioilla odotuksilla
lastatun viittaa
Liian moni voi
vastaantulijoista
säälittelemällä
säälitellä
Voi voi sinua
Sinähähän olit ennen niin

Miten olet voinutkin
Eihän sinua tuntis
enää entiseksi
Kahdesti.....
pitää katsoa että
mieheksi huomais
Surkea on tuo
ulkoinen muotos
Syyspäivän
kirkkaudessakaan
Eihän sinusta jää
edes varjoa maahan