Tämä olkoon lahjani
vanhimman poikani
nuorimmalle tyttärelle
Tämän jos lukea
itse vielä Herran vuonna
kaksituhatta
kuusikymmentäneljä
sinulle voisin
Silloinkin vielä
kukat toisin

Hyvällä laadukkaalla
alustalla
Kehut sulle kulkemastas
matkasta
Miten paljon kaikkea
Onnea ja mainetta olet
osakses saanut
Kuinka suureksi olet
kasvanut ihmisenä
Isoäitinä loistoosi
noussut
Sukumme matriarkka

Sinähän et koskaan
väärän taklauksen
jälkeen jäänyt
vaivojas valittelemaan
muovinurmelle
Hammasta purren
nousit ylös
Varmoin käsin solmit
kenkies nauhat

Teit mitä halusit
Toiset vain sen mitä
ennalta osas
Sinä otit elämällä
elämästäs kaiken opin
Ymmärsit myös sen
ett auttaa pitää
heikompiaan

Sinulla lie varma tieto
Elämällä opittavista
Tärkeintä se on
yhteispeli
Tällä tavoin voin
runovaari sinua onnitella
viidenkymmenen
vuoden takaa
Sukuni virkeintä
nykyistä matriarkkaa