Tämän runon
vanhimman poikani
nuorin tytär
sinulle omistan
runoileva vaaris
Tämän jos voisin
Ja ojentaa kukat
Silloinkin vielä
kun minua ei ole
enään olemassa

Herran vuonna
A.D. kaksituhatta
viisikymmentä neljä

Hyvälle laadukkaalle
alustalle kauniit
kehu sanat sulle
Taiten kulkemastas
elon matkasta
Mitä kaikkea olet
onnea ja mainetta
osakses saanut
Miten olet kasvanut
ihmisenä
Loistoonsa noussut
isoäiti matriarkka

Sinä se et koskaan
sääntöjen vastaisen
taklauksen jälkeen
valitellut edes
keinonurmella
tuskaisesti maaten
Nousit ylös
hammasta purren
Varmoin käsin solmit
kenkies nauhat

Teit mitä halusit
Toiset vai sen mitä
ennalta taisi
Otit elämästä
elämällä......
syöksy kopin
Ymmärsit myös sen
Ett auttaa pitää ja
tukea heikompia

Sulle selkis tieto
Elämässä opittavasta
Tärkeintä se on
yhteispeli
Täältä kaukaa....
neljänkymmenen
vuoden takaa
Onnittelee runovaari
sukunsa virkeintä
matriarkkaa