Poissa ne on
talviset puhurit
Vaimentuneet
oikukkaat
keväiset tuulet
Leudot  leppeät
on alkukesän
eteläiset ilmavirrat

Jalkaani voin
kepeämmät
runokengät
Liukkautta
en voi enään
luontoon menoni
esteeksi
Syytän huonoa
tuuria kun
männynjuureen
kompastun
huono näköisyyttäni
Sattuu niin
tallattu polku
kova karu maa
Raapamilla taas
miehen polvet ja
itsetunto

Vihertynythän
niin kauniisti
on ympäristö
Vuokko ketoina
runovaarin
polun varret
Keräilemättä
etäältä
ihaillen niitä
Kuuntelen
lintujen trillejä
liverteitä

Suljen silmät
luon menneistä
kuvitelman
Miten entisaikaan
Teitähän minä
neitoja saattelin
vai vihkaa.....
Jumalaiseksi hetkeksi
luonnon helmaan