Vähiten olen
elämää
ajatellut
Kun sitä on
eniten
järjellä pohtien
ollut jäljellä

Vähiten olen
elämää
ajatellut järjellä
Silloin kun
sitä olis eniten
ollut jäljellä
Mihin olisinkaan
päätynyt
Kun tunteitteni
asemasta järjellä

Rohkeus
Se oli silloin
uhkarohkeus
näyttämisen pakko
Minä olin
kaunein suurin
ja rohkein
Mihin sitä
olisinkaan
jos pakkolaskuista
ilman kipsiä

Eniten olen
elämääni ajatellut
Nyt kun sitä
eilistä vähemmän
on jäljellä
Senhän myönnän
Minne minä sen
elämän nälän
kokemusten
ahnauden
Kun sitä enään
niin vähän on
tilastojen mukaan
jäljellä
Miksi minä niin
vähästä
Kannan kevyestä
kuormasta
suuren huolen